Runo puhuttelee

Luin eilen runojani ulkona, Syötteen Erämaamarkkinoilla ihmisille, jotka pysähtyivät kyläseuramme pöydän ääreen. Pyysin heitä valitsemaan numeron 5-75 väliltä ja luin runon, joka sattui kyseiselle sivulle. Lähes poikkeuksetta runo tuntui osuvan kuulijan senhetkiseen tilanteeseen. He siis kuuntelivat runoa, vaikka taustalla pauhasi pipolakkia ja punatakkia ämyrit täysillä.
Runo on oiva tapa pysäyttää, vaikka kuulijalla olisikin tunne, ettei ymmärrä runoja. Ei niitä tarvitse ymmärtää. Runo on kosketusta, pieni hipaisu tai voimakas raapaisu. Runon lausuminen tai esittäminen ei tarvitse juhlavaa salia eikä suurta yleisöä. Runo on henkilökohtainen, sydämestä sydämeen.
Siksi uskallankin rohkaista Sinua antamaan läheisellesi runokirjan vaikkapa joululahjaksi. "Sain koko taivaan" runokirjani kauniine akvarelleineen on yksi hyvä vaihtoehto.

Akupunktiosta ja sen opettamisesta

Mitä akupunktiossa tapahtuu? No se riippuu siitä, keneltä kysyt. Keskustelin tänään kolleegan eli akupunktiokouluttajan kanssa, joka on lääkäri. Minua oli pyydetty konsultoimaan häntä erään asiakkaan jatkohoidosta. Hän muisti aluksi huomauttaa, että minä teen kuulema akupunktiota joittenkin höpöteorioitten pohjalta, mutta luetteli sitten pisteet, joita hän on ko asiakkaan hoidossa käyttänyt. Hän luokitteli pisteet yleisesti vahvistaviksi ja rivien välistä olin lukevinani, ettei hän kovin paljoa uskonut potilaan tilan akupunktiolla korjautuvan. Totesin hyvin pian keskustelun olevan sillä asteella, että tyydyin pisteitten kirjaamiseen.
Minä suhtaudun kuitenkin asiakkaaseen kokonaisvaltaisemmin. Äkillinen aivoverenvuoto olisi melkoinen shokki kenelle tahansa ja omaiset ovat valmiita suuriin uhrauksiin auttaakseen läheistään. Lääkärille halvaantunut potilas tuntui olevan vain liikkumaton raaja, johon ehkä saataisiin jotakin eloa.Olihan siinä jotakin fysioterapiaakin lisänä. Minulle tämä asiakas on suurempi haaste.
Olen omien oppilaitteni kanssa keskustellut aina mielen ja kehon yhteydestä. Ei ole niin pientä vaivaa, etteikö se jollakin tasolla olisi yhteydessä mieleen. Sitä ei voi koskaan ohittaa. Yksi liikkumaton raaja on osa suurempaa kokonaisuutta ja sekaisin mennyttä tasapainoa. Hoitotuloksen saavuttamiseksi on työskenneltävä kaikilla tasoilla.
Jälleen kerran siis huomasin, että lääkärikunta ottaa akupunktiostakin vain joukon pisteitä ja yhdistelee niitä miten yhdistelee jonkin kaavan mukaisesti. Ei voi kuin huokaista ja toivoa, että laajemman koulutuksen saaneet akupunktiohoitajat pääsevät näyttämään taitojaan.